keskiviikko 6. elokuuta 2014

Missä Sarah Jane Adventures on parempi kuin Doctor Who eli miksi sinun, mahdollisten lastesi, lastenlastesi, sisartesi ja muiden pitäisi katsoa se?

Blogini spoilerimerkinnästä huolimatta minua sätittiin spoilaamisesta. Eli kerron että tässä on jotain spoilereita mm. Doctor Whon 7. kauteen ja toki Sarah Jane Adventuresiin, joskin yritin kirjoittaa asioista aika ympäripyöreästi, mainitsematta esimerkiksi kenellä päähenkilöistä tapahtuu mitäkin.



Päivänä jona Elisabeth Sladen kuoli, maailma menetti upean näyttelijän lisäksi yhden upeimmista lastensarjoista. Sarah Jane Adventures kertoo joukosta teini-iän alussa olevista nuorista, joista sattumien kautta tulee Sarah Jane Smithin apulaisia. Ja jos joku ei ole asiasta tietoinen, Sarah Jane on tosiaan Tohtorin matkakumppani classic!whon puolella, ja edusti myös jaksossa The School Reunion (Luokkakokous) 10. Tohtorin kaudella, ja Sarah Jane Adventures on spin-off Doctor Wholle.

Otsikko on ”Missä Sarah Jane Adventures on parempi kuin Doctor Who”.  Haluan kertoa miksi SJA sai minut innostuneeksi, ja missä asioissa se edustaa – ja missä sillä oli parantamisen varaa.



Ensimmäinen ilmiselvä asia on toki se että vanhempi naishenkilö on aktiivinen toimintasankarimainen hahmo, ja verrattavissa hyvin paljon Tohtoriin asemaltaan – hän on se vähän kuin johtaja, joskin täytyy sanoa että hänen nuoret seuralaisensa ovat usein aktiivisempia toimijoita kuin New!Whossa companionit monessa jaksossa. Vanhempia naisia tällaisessa asemassa ei nähdä paljon tv:ssä, ja New!Whota aktiivisemmat muut päähenkilöt on asia, jota olisi mukava nähdä enemmänkin New!Whossa.

Sarah Jane Adventures alkaa heikosti – sen ensijakso, muita pidempi aloitusjakso Invasion of Bane ei vielä herättänyt erityisen positiivista mielikuvaa. Tämän uudenvuoden erikoisjakson jälkeen tulevat jaksot ovat 5-30 minuuttia pitkiä, ja aina kaksiosaisia, joten kokonaisuutena tuplajakso vastaa suurin piirtein yhtä Doctor Who jaksoa pituudeltaan.

Mutta kuten sanoin, alku ei innostanut. Ei innostanut seuraava tuplajaksokaan, Revenge of the Slitheen. Miksi? No koska se on Slitheen jakso. Mutta sitten yllätyin – jaksossa oli vähemmän pieruhuumoria kuin Doctor Whossa, vaikka olisi luullut toisin kuin tässä on sentään kyse lastensarjasta, eikä jakso muutenkaan ollut kauhean paha. Ok, se ei vielä ollut Sarah Jane Adventuresin parhaimmistoa, mutta jaksoin katselua ja kauden loppupuolella olin jo suhteellisen myyty ja iloinen siitä että aloin katsomaan tätä sarjaa. Harmi että kakkostuottari oli huonompi kuin ensimmäinen, ja kolmostuottarin katsomisen aloittaminen vähän unohtui (osittain siksi että katsoin välissä Torchwoodin).

Mutta oih, kolmostuottari ja nelostuottari, jonka puolessa välissä olen, ovat olleet kyllä kultaa.


I saw amazing things, out there in space. But there's strangeness to be found wherever you turn. Life on Earth can be an adventure, too. You just need to know where to look.




Sarah Jane Adventures kuvaa millaista elämä on Tohtorin jälkeen, jos ei haluakaan tyytyä taviselämään. Classic!Whota tuntevana saa Doctor Whon tapaan hiukan lisää irti, mutta tietämättömyys ei haittaa mitenkään. Se kuvaa myös montaa arkielämän ja nuoruuden asiaa varsin hyvin – myös asioita jotka eivät ole niin iloisia ja pirteitä, ja tässä onkin Sarah Jane Adventuresin vahvuus. Juonet eivät (varsinkaan sarjan alussa) ole mitään kauhean yllättävää (poikkeuksia löytyy), eivätkä erikoistehosteet tai edes maskeeraus ole Doctor Whon nykytasolla, on ilahduttavaa että lastensarjaan uskalletaan nostaa esille muun muassa Alzheimerin tautia ja sitä ettei kaikki ihmissuhteet pääty ”ja he elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka”.

Itse asiassa, vaikka New!Whossa monia ikäviä suhteiden loppumisia nähdäänkin, ei niistä mikään taida käsitellä kunnolla avioeroa/sitä kuinka toinen vanhempi kuolee tai lähtee muuten pois – esimerkiksi Rosen vanhempien "ero" (Peten kuolema) korjaantuu Doomsdayssa Jackien lyöttäytyessä yhteen toisen universumin Peten kanssa ja Amyn ja Roryn avioero päättyy ennen kun kunnolla alkoikaan. Olen lukenut jopa kritiikkiä RTD:n tavasta ns. korjata suhteet ja avioerot, vaikka yksinhuoltajan kasvattamana kasvaminen on ihan normaalia eikä mitenkään väärin (ja kyllä, olen lukenut samaa myös Moffatista, mutta se ei liity niin tähän SJA asiaani). Jotta tämä ei lähtisi liian harharaiteille jätän innostuneille tuon linkin luettavaksi ja jatkan SJA:n.

Nimittäin kahdella SJA:n nuorella päähenkilöllä vanhemmat ovat eronneet. Toisen heistä vanhemmat eivät päädy takaisin yhteen vaikka heidän lapsensa sitä varmasti haluaisi ja avioeroa käsitellään vähän enemmän, toisella taas (avioeroa ei varsinaisesti sanota, mutta hänen isänsä on lähtenyt toisen naisen matkaan aikoja sitten) jakson verran, eikä siinäkään hänen vanhempansa päädy yhteen. Lisäksi tulee mieleen eräs jakso, jossa sivuhenkilö tunnustaa tunteensa eräälle toiselle sivuhenkilölle, ja vaikka hempeä hetki antaakin odottaa toista, ei henkilö jolle asia tunnustettiin niele sitä helpolla – hän nimittäin kuuli ja näki kuinka tunnustaja ihasteli ja mateli toisen naisen edessä aiemmin. En ota nyt kantaa varsinaisesti RTD asiaan, mutta mielestäni nämä ei-niin-satuloput ovat mielenkiintoinen lisä.



Lisäksi haluan ihastella hahmokaartia: vaikka ensimmäisella kaudella hahmojen kehitystä ei paljon nähdä, eikä se muutenkaan ole niin läsnä sarjassa, on ihastuttavaa nähdä Doctor Whota monipuolisempaa ihmiskuvaa: päähenkilökaartissa on molempien sukupuolten edustajia ja päähenkilöissä on paljon muitakin kuin vaaleaihoisia eurooppalaisia – ei sitä niin suomalaisena tajua ennen matkaa vaikkapa Lontooseen kuinka paljon eri etnistä alkuperää olevia ihmisiä siellä on – Doctor Who Shopin lähettyvillä sai huomata olevansa kalpeana suomalaisena vähemmistöä. Lisäksi esimerkiksi yhdestä päähenkilöstä paljastuu erilainen puoli kuin alun perin olisi uskonut…

Kaiken lisäksi BBC:n lasten osasto oli pyytänyt RTD:ltä sarjaan homohahmoa(!) ja hän oli toteuttamassa eräästä päähenkilöstä homoa, mutta valitettavasti asian käsittely ei loppujen lopuksi tullut sarjaan, ja lopulta sarjan lopettaminen tarkoitti sitä ettei tätä juonta päästy toteuttamaan, mutta mielestäni se että BBC halusi homohahmon lasten sarjaan on hieno asia.
  
Vielä on katsottavaa neloskauden loppu ja valitettavasti osittain kuvaamatta jäänyt viides kausi. Voi vain jäädä toivomaan että jotain näin upeaa lastensarjaa tullaan vielä tekemään, ja että tämä sarja saisi Suomessa lisää katsojia, sillä Doctor Who fanit jotka eivät ole nähneet Sarah Jane Adventuresia, menettävät jotakin. Mutta tämän hehkutuksen idea olikin saada useampi kiinnostumaan sarjasta. Toivottavasti eivät saa valtavia odotuksia intoilustani ja pety sitten, mutta väitän että Sarah Jane Adventures on yhtä hyvä kuin Doctor Who. Ja parempaa jos jättää liikaa miettimättä juonia. Onhan sarjassa sydän paikallaan.


Ps. Yksi hyvä syy SJA:n katsomiseen on toki se, että Tohtori käpäisee kahdessa jaksossa, toisessa kymmenentenä ja toisessa yhdennessätoistassa (tiedetyssä) naamassaan (toim. huom. miinustettuna war doctor). Yllä olevassa Giffissä yhdestoista näyttämässä hassulta.

4 kommenttia:

  1. Teethän Torchwoodista samanlaisen artikkelin? Olisi nimittäin kiva tietää mielipiteesi siitä sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tätä tehdessäni että periaatteessa voisi. Täytyy miettiä jos innostuisi!

      Poista
  2. http://www.doctorwhotv.co.uk/doctor-who-a-global-phenomenon-part-7-finland-65274.htm <---- Doctor Who TV käsittelee Suomea ja Doctor Whota

    VastaaPoista