perjantai 21. heinäkuuta 2017

Worldconin Doctor Who ohjelma

Kävin Worldconin ohjelman läpi  ja kokosin kaiken Doctor Whon enemmän tai vähemmän liittyvän ohjelman. Huomaa että ohjelma saattaa vielä muuttua, yritän muistaa tarkistaa mikäli jokin muuttuu. Worldconin ohjelma on liki kokonaan englanniksi, niin tässäkin tapauksessa. Muu ohjelma löytyy täältä.

TIISTAI


Fan Film Follie - 1

Osana Worldconin ensimmäinen Fan Film Follie eli fanielokuvaohjelma sisältää Johnny K. Wu:n fanifilmin T.R.A.N.C.E. Fan Film Follie alkaa 201-huoneessa klo 10 ja kestää klo 12 asti. T.R.A.N.C.E. alkaa ohjelman mukaan klo 10:27.

The Doctor must try to stop a dimension takeover.



Magical Libraries and Archives

Paneeli maagisista kirjastoista Pasilan kirjastossa klo 15-16:00.

Librarians and Doctor Who - libraries and archives have hoards of amassed knowledge and magical items! How is this trope handled in audiovisual media and does the reality becoming more digital have an impact? 

Tolkien in the TARDIS: How Doctor Who reflects Middle Earth

Esitelmä tilasa 208 klo 16-17:00 siitä kuinka Doctor Who on yhteydessä Keskimaahan.

Two of the most well-known and well-loved imaginary worlds to come out of the last century have been Tolkien’s Middle Earth, and the Doctor Who universe. These two creations walk in parallel, cross paths, and reflect one another; they delve into the inner fire of fairy stories and pull at something that sparks the imagination. This talk will look at how we can see Tolkien through the lens of Doctor Who and vice versa. It will examine the way these two works build on the same foundations and tap into the same creative tools.
We shall see that Tolkien's world is bigger on the inside.




PERJANTAI

Roleplaying the Doctor

Rauhanasemalla klo 10:00 - 11:00 Doctor Who roolipeliä kirjoittanut henkilö kertoo millaista on kirjoittaa Tohtorista.

Alasdair Stuart has written adventures and sourcebooks for the Doctor Who roleplaying game, including the Sixth and the Tenth Doctor sourcebooks. How is it to roleplay the Doctor and write about his adventures? What's it like to write for other people's characters? What have been the triumphs and challenges and what have these projects taught him about writing? And Doctor Who?


Future of Doctor Who

208 tilassa klo 17-18:00 paneeli Doctor Whon tulevaisuudessa.

The Doctor is regenerating again! How has this major change been received and what possibilities will it allow for the future development of Doctor Who - both the character and the series?



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Doctor Who: Maankauhistus

Pitkäikäiseen scifi-sarjaan Doctor Who tv-sarjaan perustuva Maankauhistus-sarjakuvalehden tarinat on Robbie Morrisonin käsikirjoittamia ja Dave Taylor ja Mariano Laclaustran piirtämiä. Lehti sisältää kaksi erillistä tarinaa, kaukaiselle planeetalle sijoittuvan nimikkosarjakuva Maankauhistuksen ja Intiaan ja siitä inspiraationsa saavaan tulevaisuuteen sijoittuva Oktin miekat. Sarjakuvat ovst kohtalaisen luettavia ilman ennakkotietoja mutta esimerkiksi TARDIS ja Tohtorin eri kasvot olisivat hämmentäviä.




Tarinat eivät olleet mitään suuria mestariteoksia, ja varsinkin Maankauhistus on aika geneerinen tohtorointi seikkailu. Oktin miekat oli aavistuksen mielenkiintoisempi ja sen viimeinen sivu jäi lämmittämään mieltä itse tarinan liikkuessa hiukan kauhun puolella. Hahmot ovat kuitenkin uskollisia tv-sarjan esikuvilleen, mikä on hyvä saavutus.

Harmi kyllä sarjakuvan piirtotyyli on jäykkää ja yksityiskohdatonta. Oikeastaan vain Tohtori näyttää suurimman osan ajasta hyvältä ja loppu sarjakuva tuntuu kärsineen siitä että piirtäjä on väsännyt ensisijaisesti hienon ja Peter Capalin (siis, 12. Tohtorin näyttelijän) näköistä Tohtoria.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Tohtorin uusi companion julkaistaan lauantaina!

"We need stuff to keep the sports fans hooked, and the kids, too."
- Adventure in Space and Time
 Lauantaina 23 huhtikuuta julkaistaan Tohtorin uusi matkaseura! Julkaisuaika on mielenkiintoisesti FA Cupin semi-finaalin puoliajalla. Onko meillä taas nuorempi nainen companionia? Se nähdään. Monet veikkaavat Rakhee Thakraria (Shabnam Masood sarjassa EastEnders) Tohtorin matkaseuraksi, mutta alla minun oma veikkaukseni...


Uusi companion, TT-8?


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Popcult 2016: Doctor Who ohjelmisto

Flesh Jack on osa miittiohjelmistoamme (The Rebel Flesh/Almost People)

Popcultin tämän viikon lauantaissa on kaksi erilaista Doctor Who-ohjelmaa, miitti ja luento!

Doctor Who Finland -miitti

Lauantai 13:30 - 14:30
Henrik
Doctor Who Finlandin miitti on avoin kaikille sukupuolesta, aikajanan vaiheesta tai galaktisesta perimästä huolimatta! Tarkoituksenamme on kokeilla pientä peliä ja selvittää 15 minuutin pelierissä, voittaako Tohtori joukkoineen vai jääkö hän kakkoseksi viholliselleen.

Sukellus TARDISiin – Doctor Whon käsikirjoitukselliset ratkaisut

Lauantai 15:00 - 16:00
Kultsa I-III
Onko Moffat parantanut parjattuja naishahmojaan? Mitä Russell T. Davies teki väärin käsikirjoituksissaan? Miten yhdeksäs kausi kommentoi neljättä kautta? Onko spin-off Sarah Jane Adventures joiltain osin edistyneempi kuin Doctor Who? Rakastavan kriittistä pohdintaa joistain Doctor Whon käsikirjoituksellisita ratkaisusta. Luento sisältää suuria spoilereita Doctor Whon uuden sarjan kausilta 1-9 ja erikoisjaksoista. Luennon pitää viittä vaille valmis viestinnänopiskelija.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Doctor Who tukena synkillä hetkillä

Keräsin kesällä pienessä kyselyssä ajatuksia Doctor Whosta ja onko se auttanut vaikeissa tilanteissa. Ei mitään tieteellistä, ajattelin vain kirjoittaa bloggauksen! Vastauksia kyselyyn tuli kolmekymmentäyksi, ja tiedän että kysely ei ollut ihan loppuun ajateltu kaikilta kysymysasetteluiltaan, muttaoli silti kiva lukea ihmisten ajatuksia.

Kaksikymmentäseitsemän vastaajaa sanoi kokeneensa menneisyydessään tapahtuman, joka on nostanut esimerkiksi lyhyt tai pitkäkestoiseen masennukseen. Tapahtumat vaihtelivat perheongelmista läheisten kuolemiin, mutta en ala tarkemmiin erittelemään. Liki kaikki vastaajista oli alkanut katsomaan Doctor Whota tapahtuman jälkeen. 63,3% ihmisistä sanoi Doctor Whon auttaneen pääsemään tilanteesta ylin. Enemmistö, vaikka ei ihan valtava.

Kauneinta olivat kertomukset miten Doctor Who vaikutti synkillä hetkillä ja nostan niistä osan.

Eräs vastaaja kertoi, että Doctor Who ja siihen liittyvä fandom auttoivat ymmärtämään että fanikunnassa hänelle oltiin ystävällisiä ja hänet otettiin vastaan toivottuna vastaan. Ja tätä kautta hänelle syntyi vahvoja ystävyyssuhteita, jotka auttoivat lisää vaikeina aikoina.


Minusta on hienoa että eri tv-sarjat ja muut auttavat näin epäsuorastikin.Useat kertovat fandomiin liittyvän sosialisoinnin auttaneen heitä. Osa on löytänyt ystäviä, toiset taas katsoneet esimerkiksi sairaana olevan perheen jäsenen kanssa, jolloin kumpikin on saanut lohtua tilanteeseen. Toinen syy miksi Doctor Whon auttaneen heitä tuntuu olevan eskapismi eli todellisuuspakoilu. Monessa vastauksessa todetaan että Doctor Whon toistuva sanoma siitä, että kaikki ovat tärkeitä sekä hupailevan seikkailulleni henki auttoivat kun maailma tuntui raskaalta.

Yhdessä vastauksessa eriteltiin että Doctor Who piristi, koska se oli hauskaa ja hupailevaa, mutta ei kuitenkaan mitään ällöttävän yltiöihanaa vaan taustalla on synkempiäkin teemoja.


Ihan kaikki eivät eskapismille lämmenneet sillä yksi mainitsi että kotiin jääminen ja telkkarilla tunteiden turrutus toimi huonona asiana, joten ei pidetä sitä absoluuttisena hyvänä asiana - ainakaan jos siihen ei liity sosialisointi.

Kun minä itse tutustuin Doctor Whon olin särkenyt sydämeni pahemman kerran ja menettänyt luottamuseni ihmisiin pitkäksi aikaa. Tohtorin löytäminen (kuulostaapa uskonnolliselta) toi jotain mitä odottaa kesätyöpäivien jälkeen, ajatella kun omat tunteet kävivät ylitse pääsemättömiltä ja toivon, ehkä hupsunkin ajatuksen, että Tohtori tulisi joskus hakemaan minut. Toki sain myös aiheen josta pulista ystäville!

Paljon olen tälle tv-sarjalle velkaa, ja tiedän että moni muukin. Se antoi minun hyvien asioiden pinoon paljon asioita.


torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 24. Menneisyyden aaveet (jatkuu!)


A/N: Jatkoa eilisen luukusta

Nainen seisoi leveässä asennossa oven edessä ja hymyili koko vaaleanpunatuilla huulten leveydellä. Varjomuuri tuli sisään oviaukosta, Tohtorin pää löi oven karmiin ja hieroi päätään.

”Tervetuloa”, sanoi nainen vaaleanpunaisilla huulillaan ja jatkoi: ”Neiti Nuuskijan minä tunnistan… mikä nimesi olikaan?”
”Kathie”, Kathie vastasi vihaisesti.
”Ai niin, tosiaan. Huono nimimuisti, anteeksi.”

Nainen käveli Tohtorin luo. Hän nipisti tätä poskesta ennen kun jatkoi puhettaan: ”Toit sitten ystäväsikin. Kuka hän on?”
“Hän on Tohtori”, Tohtori vastasi ivallisesti.
“ja hän ei ole ystäväni”, Kathie sanoi.
”Tohtori kuka?”
“Kuulitko, hän kysyi tohtori kuka!” Tohtori sanoi Kathielle.
”Mitä siitä?”
“Olet toivoton”, Tohtori vastasi ja jatkoi sitten Phoebelle: ”mutta kuka sinä olet?”

”Phoebe Butler, hauska tavata”, nainen vastasi. ”Oletettavasti ulkona oleva poliisikoppi kuuluu sinulle?”
”Jep, se on minun.”
”Ajattelin ensin jyrätä sen katujyrällä, mutta yritin sitten vilkaista sisälle. Ovi oli lukossa, mutta tunsin sen sisällä olevan energian”, Phoebe sanoi ja huusi kovaan ääneen: ”Tuo laatikko sisään”.

Huoneen toisella seinällä oleva metalliovi avattiin ja varjomuuri leijutti TARDISin sisälle huoneeseen.

”Hei se on minun”, Tohtori sanoi uusiksi.
”Ei valitettavasti enää. Suosittelen olemaan jättämättä tavaroita lojumaan minne sattuu. Joku olisi voinut luulla koppiasi nykytaiteeksi ja… ”lainata” sitä. Minä olen aina kiinnostunut energianlähteistä. ”
Nyt kun otit energian puheeksi, mikä tämä energiakenttä on?” Tohtori sanoi ja jatkoi: ”On vuosi 2015, näitä ei pitäisi olla olemassakaan!”
”Ja silti sinä vain roikut siinä”, Phoebe naurahti, kaivoi laukustaan pienen peilin ja tarkisti kuvajaisensa siitä.
”Oletko huomannut mitä pieniä sivuvaikutuksia pienellä energiakenttäprojektillasi on? Vinkki, ne ovat ihmisen muotoisia ja varjomaisia?” Tohtori motkotti. ”Mihin edes tarvitset energiakenttää? Sinä et edes pidä turkistarhaa johon eläinaktivistit iskisivät. Luulisi että ekoenergian tuottajalla olisi hyvin vähän piiloteltavaa.”
”Riippuu millaisesta energiasta on puhe”, Phoebe vastasi ja hymyili.

Tohtori hengähti kovaan ääneen. Kathie katsoi häntä hämmentyneenä.

“Ei, se ei voi olla… Olet valjastanut tulevaisuuden teknologiaa”, Tohtori sanoi ja nosti katseensa suoraan Phoeben silmiin.  ”Ja tuo teknologia on tulevaisuudessa kielletty.”
”Tulevaisuus ei ole nyt kieltämässä sitä minulta”, Phoebe vastasi. Hän oli siirtynyt tietokoneen taakse, ja näpytteli sitä nyt.


”Miksi en ajatellut sitä aiemmin”, Tohtori mutisi.
Kathie, joka oli seurannut keskustelua hiljaisena yhtyi Tohtorin seuraavaan sanaan: ”Sieluteknologiaa!”
”Sinä keräät ihmisten sieluja ja käytät niitä rahan tekemiseen, kuinka vastenmielistä tuo on”, Tohtori jatkoi.
”Näytänkö minä rahanperässä juoksijalta? Ei, teen tämän luonnon puolesta”, Phoebe sanoi nostamatta katsettaan tietokoneesta.
”Minusta teet juuri niin luonnonvastaisesti kuin voin. Tämä on vain väärin. Nämä sielut olivat elävien ihmisten. Meidän tulisi kunnioittaa heitä myös kuolleina.“

“Miksi? Tämä on kuin kierrätystä”, Phoebe sanoi ja vilkaisi Tohtoria.
”Se ei ole kunnollista”, Tohtori sanoi silmät viiruina.
 “Ei kunnollista? Se pelastaisi henkiä. Se voisi pelastaa koko planeetan. Ilmastonmuutos, otsonikato… kaikki selviäisi.”

Tohtorin vieressä varjomuurissa roikkuva Kathie avasi suunsa tällä kertaa: ”Ihan totta, et voi tehdä tuota.”
”Ihan totta voin”, Phoebe vastasi ja lähti uhkaavasti kävelemään takaisin Kathien ja Tohtorin luo.
”Ahdasmieliset ihmiset kuten sinä ovat tehneet elämäni niin hankalaksi. Te vaan valitatte lehtien mielipidepalstoilla ettekä näe että tulevaisuus on nenän alla. Te hiippailette nuuskimaan tehtaalle vain koska olette herkempiä näkemään keräämiäni sieluja. Tämä on tulevaisuus, tämä teknologiani mullistaa koko maapallon energiantuotannon. Kaikki tietävät että kaikki kuolevat, ja näin jokainen tekee vielä viimeisen palveluksen ihmiskunnalle, joka voi nousta ja kukoistaa vailla huolia.”

Tohtori huokasi.
“Tiedätkö… Olet oikeassa. Tämä voisi olla paras asia mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. Mutta kuuntelitko minua? Tulevaisuudessa tämä teknologia on kiellettyä. Edes itkevät enkelit eivät tohdi imeä energiaa kuolleiden sieluista. ”
”Miksi?” Phoebe tivasi.
”Oletko seurannut varjoihmisiä, Phoebe?” Tohtori kysyi ja jatkoi: ”Oletko huomannut etteivät ne katoa kun ne on käytetty vaan niitä kertyy yhä enemmän ja enemmän. Etkö tunne ilmapiirin tiivistymistä.”
”Ilmapiirin tiivistymistä? Puhu omasta puolestasi.”
”Tämä energiakenttä koostuu kuolleiden sieluisista… tai aivoenergiasta, miksi ikinä sitä kutsutaan, luuletko että sillä ei ole mitään vaikutusta?”
Phoebe kohautti olkapäitään, mutta ei vastannut.

”En halua nähdä enempää kuolemaa…” Kathie mutisi kun Tohtori jatkoi:
”Olet vain omien mielipiteittesi harhauttama ihan niin kuin kaikki nekin jotka ovat sinua häirinneet. Ahdasmielinen, se sinä olet. Kuuletko, ahdasmielinen!”

Phoeben ääni muuttui matalaksi ja hyvin jäiseksi:
”Älä sano minua ahdasmieliseksi.”
”Sinä olet”, Tohtori sanoi ja
”Minä olen tulevaisuus.”
”Imet sieluilta energian ja niistä tulee varjoja. Kauniit sielut muuttuvat häivähdykseksi, jonka voi nähdä silmäkulmasta. Ja ne kerääntyvät. Maapallo muuttuu sinun takiasi varjojen valtakunnaksi, ei kukoistavaksi utopiaksi.”

Tohtori piti tauon ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä
”Se on voimakas, mutta niin hirvittävä energia. Sinulla on kenties on minun alukseni, mutta yhtä asiaa sinulla ei ole, ja se on toiseksi voimakkain energia tässä huoneessa – minun mieltäni.”

Tohtorin kasvoille tuli keskittynyt ilme ja äkkiä varjomuuri heidän ympärillään alkoi pitää outoa ääntä. Kuin jokin olisi repeytynyt. Äkkiä repeämä ilmestyikin sen tummaan seinämään.

”Ei, älä tee noin! Varjomuuri, tapa heidät. Sen pitäisi korjata tuo vahinko.”
Varjomuurin sähköinen ääni voimistui. Tohtori tunsi kuinka paine kävi tiukemmaksi hänen ympärillään. Se kihelmöi hänen ihoaan.

”Ei, et sinä voi tehdä noin. Minä vielä hetki ajattelin että tulisit järkiisi. Tämä on hulluutta”, Tohtori huudahti.
”Mitä yhden ihmisen elämä merkitsee koko ihmiskunnan tulevaisuuden edessä?” Phoebe vastasi ja käveli edestakaisin.
”Paljon. Sillä jokainen ihminen on tulevaisuus.”

”Minun pitää tehdä jotain…” Tohtori mutisi. Tohtori näytti keskittyvän entistä enemmän, naama rutussa. Varjomuuri säröili enemmän.

”Energia on liian vahva…” Tohtori huudahti hädissään.

”Kathie? Sinä sanoit että et haluat nähdä enempää kuolemaan. Oletko tosiaan nähnyt sitä? Kun ihminen kuolee pikkuhippunen heidän aivojensa energiaa varastoituu sinuun. Se saa sinut muistamaan heidät syvemmin. Vain hiukkasen mutta se on silti siellä. Sinun täytyy käyttää sitä!”
“Älä pomota minua taas”, Kathie sanoi.
”Pyydän”, Tohtori sanoi hiljaa. ”Auta minua.”

Kathie katsoi Tohtoria suoraan silmiin ja hänen silmänsä muuttuivat ystävällisimmiksi kuin aiemmin.
”Minä autan.”

Kathie rutisti naamansa keskittyneeseen ilmeeseen. Tohtori hymyili ja liittyi tähän. Varjomuuri räiskyi ja vaikutti olevan aivan viimeisillään. Susan katsahti Tohtoria ja Kathieta ja alkoi matkia heitä. Tämä vaikutti käännekohdalta.

”Ei ei ei”, Phoebe sanoi ja ryntäsi näpyttelemään tietokonettaan. Näytti saavan tilanteen hallintaan, sillä säröily väheni.

Äkillinen metallinen kolahdus sai huoneessa olijat nostamaan katseensa. Lattialle oli tippunut metallinen ilmastointiputken luukku.

”Öh, hei” Susan sanoi.
“Ja kukas sinä olet?” Phoebe sanoi.
”Öh, no minä työskentelen täällä ja olen täällä auttaakseni. Olen nähnyt ihmisten kuolevan ja tiedän että se mitä sinä teet on väärin. Tohtori, Kathie, toivottavasti voin auttaa.”

Susan näytti keskittyvän. Varjomuuri piti aiempaa kovemman räsähdyksen. Tohtori katsoi Susania hämmentyneenä, mutta liittyi hänen joukkoonsa.

”Eih!” Phoebe huudahti. Varjomuuri tuntui käyvä Phoeben kimppuun kuin sata harmaata käärmettä.

Varjomuuri piti räjähtävän äänen ja valkoinen valo täytti huoneen. Phoebe hiljeni.

***

“Joten, hän imeytyi energiaan. Se on se mitä tapahtuu kun sotkeutuu kuoleman kanssa. Hän ei selvästi ole katsonut tarpeeksi kauhuleffoja ymmärtääkseen mitä tapahtuu kun kuolleiden sielut kävelevät. Ja muistakaa lapset että syy selviytymiseemme on se että olen niin mahtava.”
“Hei!” Kathie huudahti.
“No, kyllä te kaksikin autoitte. Vähän vaan. Susan oletko kunnossa?”
“Kyllä… Kyllä kai. Mutta mietin… Tohtori, sinä vain katsoit hänen kuolemaansa ja nyt väännät siitä vitsin.”
”Luulen että hän ansaitsi sen”, Kathie sanoi.
”Hän oli vain väärässä… ei paha”, Susan jatkoi. ”Hän luuli tekevänsä hyvää.”

Hetken hiljaisuus.

”Sinunkin pitäisi tulla mukaani”, Tohtori sanoi.
”Minne?” Susan ihmetteli.
“Haluatko nähdä?”

Tohtori pudisteli vaatteitaan ja nosti sitten katseensa TARDISiin.
”Jaahas, se siitä tällä kertaa. Päästätkö sinä minut jo sisään?”
Hän laski kätensä TARDISin oven kahvalle ja avasi sen.

”Haa”, Tohtori sanoi ja astui sisään. Hän pyörähti ympäri sen sisutusta, joka koostui metallista sekä pehmeistä purppuran ja vaaleanpunaisen sävyistä. Hänen seuralaisensa astuivat sisään hämmentyneinä. TARDIS humisi tyytyväisesti.
”Joten… mitä pidätte?” Tohtori kysyi.
”Se on… se on kaunis”, Susan vastasi takellellen.
”Tämä on kuin DeLorean kaatopaikalla! Miksi tämä sisustus? Ja miksi poliisipuhelinkoppi?”
”Susan, tämä on TARDIS. Se on matkustaa ajassa ja paikassa”, Tohtori kertoi ensin Susanille ja jatkoi: ”Ja Kathie, no, minä pidän poliisipuhelinkopeista. Haluaisitko salmiakkia. Tuosta napista painamalla saatte”, Tohtori sanoi ja osoitti yhtä nappulaa TARDISin ohjauspaneelissa.

Kathie tökkäs sitä ja muutama vinokulmion muotoinen salmiakki lipui alas ohjauspaneelissa olevaa kourua. Hän heitti ne suuhunsa ja irvisti.
”Hirveää, kuka voi syödä näitä?”
“Minä.”
“Se ei yllätä minua… yksikään ihminen ei voi syödä näitä.”

“Öh, Tohtori… katso oviaukkoon”, Susan keskeytti.
”Oh, minä näen”, Tohtori sanoi ja katsoi oviaukkoon. Monta tummaa varjoa seisoi TARDISin oviaukossa.
”Ne kaikki tuijottavat sinua… miksi ne eivät katoa? Tehdas on suljettu”, Kathie sanoi.
”En tiedä… ehkä ne eivät voi.”

”Tuo yksi… se näyttää ihan matkalaukulla jolla on koiran pää…. mikä se on?”
“Robottikoira”, Tohtori sanoi totisesti.

Jälleen hiljaisuus.

”Tulkaa mukaani. Te kumpikin.”
“Tulla minne?” Kathie kysyi. Tohtori kääntyi tätä kohti ja mutristi kulmiaan.
“Älä esitä tyhmää, olit niin fiksu aiemmin. Ärsyttävä, mutta fiksu. Ihan minne te haluatte. Sinähän et ole ihminen, olet nähnyt avaruusaluksen aiemminkin.”
“Ei… ihminen?” Susan kysyi.
”Kyllä, Susan. Olet työskennellyt jonkun muukalaislajin kanssa jo pidemmän tovin. Onnittelen saavutuksesta, yleensä he haluavat vain jostain omituisesta syystä valloittaa maapallon. En ymmärrä miksi, olisi paljon mielenkiintoisempiakin planeettoja valloitettaviksi”, Tohtori vastasi katsoen edelleen Kathien.

”Mutta en aikakonetta, aikalordi. Miten sinä edes tiedät?”

Tohtori naurahti.

”Kaikki se energia olisi polttanut ihmisen kun hän yritti tappaa meidät. Mutta ei siinä kaikki. Sinä et vaan voinut olla ihminen. Jäätkö seuraani?”
”Et enää saisi minua edes ulos täältä. Tein päätökseni kun astuin sisään.”
”Arvelinkin että sanoisit jotain tuollaista. Älä huolestu, en ala pomottavaksi. Entäs Susan?”
”Tietysti.”
”No, minne haluaisit mennä?”
”Jos tämä on kerran aikakone niin.. mikä tahansa käy”, Susan vastasi.
”Haluaisitko näyttää kotiplaneettasi, Kathie. Olisi mukava nähdä mistä olet kotoisin?”
“Näh, missä olisi hauskuus minulle? En minä halua mennä kotiin.”
“Kathie who? Se jääköön siis kysymykseksi. Annetaan TARDISin viedä meidät minne se haluaakaan, niin pääsemme kuitenkin jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan.”
”Tai sitten et vain lennä alustasi kovin hyvin”, Kathie sanoi.
”Hei, minä lennän TARDISiani hyvin.”

Tohtori ryntäsi ohjauspaneelille ja paineli sen nappuloita. TARDIS käynnistyi ja se alkoi pitää pauhaavaa ääntä.

”Hah. Ja nyt minä etsin itselleni paremmat kengät!”

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: 23. Menneisyyden aaveet



Ficin nimi: Menneisyyden aaveet
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Seikkailu
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Vaihtoehto-Tohtori ja kumppaninsa (OC)
Summary: 10. Tohtori generoituukin aikaladyksi ja päätyy seikkailuun. Tavallinen päivä siis.
A/N: 085. Nainen. Eräs projekti joka ei toteutunut, muokattuna ficiksi. Sisältää suoria lainauksia eräästä yhdeksännen Tohtorin jaksosta, huomaatko mistä?



Prologi

Liekit nuolivat TARDISin korallimaisia pylväitä. Johdot kipinöivät. TARDISIn luostarinkello löi hätääntyneesti. Tohtorin kasvoja nuoli kultaisena loistava valo.

”AAAAA!” Tohtori huusi. Hänen äänensä muuttui kimeämmäksi. Äkkiä tuli hiljaista. Tohtori räpytteli silmiään. Hän katsoi alas ja kirkaisi.
”Minulla on rinnat!” Hän huudahti ja löi kätensä rintamukselleen. ”Olen… tyttö? Nainen? Aika lady!”
Hän pyörähti ympäri.
”Ei hassumpaa, on sitä pahempaakin nähty! Kuten Mestari ilman partaa. Mutta millainen on naamani? Minulla on peili täällä jossain…”

Tohtori ryntäsi yhteen TARDISin nurkkaan josta hän tosiaan löysi peilin.
”Peili! Ooh… olen punatukkainen! Mutta leukani voisi olla isompi…”

Äkkiä kuului valtava räsähdys ja kourallinen sähköisiä kipinöitä lensi Tohtorin hiuksiin.
”Hei vaikka olenkin punatukkainen, en halua sentään olla tulessa”, Tohtori huusi TARDISille. Tohtori jatkoi naamansa tarkastelua. Hänellä oli suuret, hiukan väsyneen näköiset silmät, joiden terävä katse loi jännä kontastin suuriin silmäpusseihin, sekä suhteellisen pieni pää. TARDISin koneisto jatkoi mylvintäänsä.

”Älä häiritse kun yritän tarkistaa tarvitsenko meikkiä. Kerrankin kun voisin meikata ilman että joka ikinen katsoo minua kuin lentävää spagettihirviötä. Täytyy kyllä etsiä muuta vaatetusta, tämä miesten puku ei imartele minua enää”. Tardis jatkoi mylvintäänsä. Jarrut pitivät valtavaa mekkalaa ja se huojui puolelta toiselle. Tohtori oli jo juossut kenkähyllylleen ja heittänyt rivakasti jalkaansa korkokengät, kun TARDIS huojahti voimakkaasti ja hän kaatui.

“Oh, älä vain sano että olemme törmäämässä? Emmehän?” Tohtori kysyi.

Menneisyyden aaveet

”Hyvä on, jälleenrakenna sinä sitten itseäsi. Ensimmäinen matkani tällä naamalla ja joudun viettämään aikaa Cardiffissa!” Huusi Tohtori, joka seisoi TARDISin lukkiutuneen oven edessä.

”Hyvä on, hyvä on, minä mene”, Tohtori sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Mitä muutakaan voisin kun sinä lukitsit ovesi?”

Tohtori kääntyi ympäri ja huokaisi. Kaikista mahdollisista paikoista TARDIS oli tipahtanut tylsän harmaalle tehtaan pihalle Cardiffiin. Piha oli täynnä soraa ja asfalttia ja vai muutama julkea voikukka väritti sen pintaa. Pihalla ei ollut kirjaimellisesti mitään mielenkiintoista ja innostavaa, mikä Tohtorin kyseessä ollessa oli aika saavutus. Tohtori kääntyi taas TARDISin puoleen.

”Olisit sentään voinut jättää minut vähän mielenkiintoisempaan paikkaan. Edes nuo varjot jotka näyttävät olevan peräisin Poen novellista eivät tee tästä mielenkiintoisemp…”

Tohtori kääntyi uudestaan katsomaan mitä oli huomannut pihassa täysin rekisteröimättä asiaa. Outo humanoidimainen varjoihminen seisoi pihalla edelleen.

”Hyvät hyssykät… tulevatko nuo tuolta tehtaalta?”
Hymy levisi Tohtorin kasvoille.
”Sinä voitit. Nähdään myöhemmin!”

Tohtori kääntyi ja lähti kävelemään pitkin soratietä. Hän tutki katseellaan tehdasta. Erityisesti masentavassa betoniseinäisessä tehtaassa kiinnosti sen vihreänä loistava mainoskyltti.

”EcoEnergyZ… ei kuulosta tutulta”, Tohtori mutisi. Hän nousi muutamat rappuset korkokengissään tehtaan ovelle.

”Oikeastaan… Parempi olla käyttämättä etuovea. Sitä voisi pitää röyhkeänä”, hän totesi ja lähti etsimään sivuovea. Nurkan takaa hän näkikin yhden metallisen oven. Ovi oli tietysti lukossa, mutta hän osoitti sitä varmoin ottein äänimeisselillään ja astui sisään.

Kalvakan sinisen valon valaisema valkea käytävässä ei ollut omituisia varjoja, vaan se oli niin oppikirjamaisen yksitoikkoinen tehtaan käytävä kuin olla ja voi. Sen seinällä kulki muutama harmaa putki, joita Tohtori napautti rystysillään.

”Näissä putkissa on jokin oudosti. Voin haistaa sen”, mutisi Tohtori. Hiljainen kolina viereisestä huoneesta kiinnitti Tohtorin huomion. Tohtori hiipi kohti ääntä ja avasi oven, joka piti kovaa natinaa. Huoneessa oli hiukan hämmästyneen näköinen, vaaleahiuksinen ja harmaasilmäinen nainen, jonka kasvot kovettuivat totisiksi silmänräpäyksessä.

”Aiotko sanoa jotakin?” Kysyi Tohtori.
”En”, vastasi nainen.
”Sanoit jo”, Tohtori kommentoi.
”Mitä sinä täällä teet?”
”Oliko tuo filosofinen kysymys?”
”Ei.”
”Älä ole tylsä”, totesi Tohtori ja jatkoi: ”Tästä olisi voinut kehittyä mielenkiintoinen keskustelu. Olisin voinut vastata etten mitään. Hah.”
”Mitä sinä täällä teet?” Toisti nainen kysymyksensä.
”No… avaruusalukseni törmäsi maahan tehtaan pihalla, huomasin outoja ihmisen hajuisia putkia… ei, nyt sekoilen sanoissa, ihmisen muotoisen varjon ja oudon hajuisia putkia. Seurasin siis leukaani, joka näin suoraan sanottuna on liian pieni.”
”Kuka sinä olet?” Nainen toisti kysymyksensä.
”Aina ne kysyvät tuota. Olen Tohtori. Mutta se ei ole tämän pointti. Kuka sinä olet?”
”En kukaan. Työskentelen täällä”.
”Selvä. Mitä olet tekemässä täällä, Ei kukaan?”
”Ei kukaan ollut tekemässä ei mitään. Työskentelen täällä”, Ei kukaan vastasi ja mutristi huuliaan.
”Huoneessa jossa on vain putkia ja joitain unohtuneita siivoustarvikkeita?”
”Tehtaalla. En ole vielä vuorossa, joten tulin tekemään sitä mitä sinäkin.”
Ja he totesivat molemmat täysin samalla hetkellä: ”Tutkimaan!”

Huoneeseen tuli hiljaista. Vain pieni humina ilmastointikanavasta keskeytti oudon hiljaisuuden.

”Tohtori, sanoit?” Nainen kysyi.
”Kyllä. Vain Tohtori, jos aioit kysyä tohtori kuka.”
”Miksi minä niin kysyisin?”

Tohtori huokasi ja kuin sanattomasta sopimuksesta he molemmat ottivat askeleet huoneen ovelle. Tohtori avasi sen Ei kenellekään ja tämän totisille kasvoille nousi hetkeksi hyvin pien hymyn kare.

”Kathie? Mitä sinä teet täällä alhaalla?” Huusi joku. Tohtori kääntyi katsomaan ääntä, joka kuului lyhyen matkan päästä käytävästä. Siellä seisoi mustasilmäinen ja tummahipiäinen, hoikka nainen.
”Opastin vain putkiasentajaa, Susan”, valehteli nainen jonka nimeksi oli paljastunut Kathie.
”Putkiasentajan?” Susan sanoi ja katsoi arvostelevasti Tohtorin vaatetusta. Tohtori, joka muisti juuri jalassaan olevat korkokengät, otti esiin psyykkisen paperinsa, jota vilautti Kathielle. Tämä katsoi sitä ja rypisti otsaansa.
”Hienot kengät, rouva…?”
”Tohtori. Kiitos, ne ovat Chanelia. Tosin hyvin epäkäytännölliset, täytyi vain kokeilla. En ymmärrä miten te ihmisnaiset kävelette näillä niin mielellänne.”

Susan ei saanut sanottua mitään kun Tohtori jo jatkoi:  ”Hieno nimi muuten, Susan. Minulla on… oli lapsenlapsi nimeltä Susan”.
”Ai… kiva”, totesi Susan hämmentyneenä ja kuiskasi: ”Kathie on vähän… outo tapaus. Hänen on hiippailut täällä aiemminkin. Siksi ihmettelin mitä hän tekee.”:
”Ai?” Totesi Tohtori.

”Minusta tuntuu että minun täytyisi mennä aloittamaan työvuoroni. Tule jo, Tohtori.”

Tohtori lähti seuraamaan Kathieta, joka miltein juoksi eteenpäin. Susan katsoi hetken heidän peräänsä hämmentyneenä ennen kuin huusi: ”Hei, odottakaa. Kathie, mihin viet tuota putkiasentajaa?”

                                                                                       ***
Särisevä ääni alkoi kuulumaan radiosta aivan Kathien ja Tohtorin yläpuolella. Susan käveli hiukan epävarmana heidän takanaan: ”Hyvät työntekijämme. Havaitsimme poliisipuhelilaatikon pihallamme. Jos jollain on tietoa tästä vitsistä, pyydämme välittömästi ottamaan yhteyden johtoon.”

”Ei se ole vitsi, se on vakava syy sille että olen jumissa Maassa”, Tohtori sanoi ja jatkoi: ”Mutta ilmeisesti minun pitäisi mennä juttelemaan pomollesi. Olin kyllä tekemässä sen ilman pyyntöäkin, mutta olihan tuo kohteliasta. HAH. Vietkö minut hänen luokseen?”
”Mikä saa sinut luulemaan niin?” Kathie vastasi.
”Se on sinun virkasi.”
”Ei, se ei ole”, intti Kathie.
”Eikö? No tulet vielä viemään minut.”
”Mikä saa sinut luulemaan niin?”
”Sinä olet utelias. Haluat tietää mitä olen keksinyt noista varjoista. Olit tutkimassa asiaa, etkö ollutkin? Sinun ei tarvitsisi tehdä sitä. Se on minun työtäni.”
”Älä patentoi asioita. Se on ärsyttävää”, Kathie näpäytti.
”Minussa ei ole mitään vikaa, itse olit tekemässä minulle kuuluvia asioita. SINÄ olet se ärsyttävä puolisko. Mutta nyt, missä on pomosi, näytä minulle.”
”Epäilen että sinä luulet olevan pomoni”, Kathie sanoi ja kiihdytti tahtiaan toisella kelmeällä käytävällä.
”Ehkä olenkin. Joku päivä”, Tohtori sanoi kiihdyttäen myös vauhtiaan.
Susan avasi suunsa: ”Minä voi viedä sinut.”
Susanin puhe jäi kuitenkin Kathien vastauksen alle. Tämä oli pysähtynyt kuin seinään.

”Sinä et tule olemaan koskaan pomoni.”
”…pidän sinusta. Taidan oikeasti haluta olla pomosi.”
”En tule sallimaan sinulle sitä iloa.”

”Olen varma että vaihdat mieltä. Kukaan ei ole koskaan kieltäytynyt… tai on… esimerkiksi ystäväni Donna… mutta hänkin katui sitä pian”, Tohtori vaipui hetkeksi muistoihinsa. ennen kuin jatkoi: ”Minulla on tosiaan tämä alus, TARDIS. Voisin viedä sinut… hetkinen.”

Hän tarkensi silmänsä Susaniin.
”Sinä siis viet minut? Mahtavaa! En kyllä edes huomannut ett olet tääl…”

Tohtorin lause keskeytyi äkilliseen kovaan, sähköiseen ääneen kauempaa. Ääntä seurasi tasainen hurina, joka tuntui tulevan kovemmaksi tai lähemmäksi.
”Mikä tuo ääni on?” Tohtori kysyi.
”Varjomuuri. Meidät on huomattu”, Kathie sanoi katse äänen suuntaan suunnattuna. Hän käänsi katseensa Tohtoriin, ja he huudahtivat molemmat: ”Juostaan!”

Kaksikko lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan.
”Hei odottakaa, älkää menkö”, Susan huusi heidän peräänsä.

”Onko tuo jonkinlainen energiakenttä”, Tohtori puuhkui.
”Kyllä!” Vastasi Kathie.
“Mutta eikö tämä ole vuosi 2015?”
”On!”
”Mutta tuohan on tulevaisuuden teknologiaa!”
”Oletko sinä aikamatkustaja vai sciencefiktion kirjailija?”, Kathie huusi ja jatkoi: ”Tuolta se sinun tulevaisuuden teknologiasi kuitenkin tulee!”
”Jos rehellisesti puhutaan olen ollut scifikirjailija, aikoinaan jo Jules Verne arvosti apuani, Douglas Adamsista puhumattakaan, mutta…”

Tohtori oli kompastunut. Kathie pysähtyi muutaman ylimääräisen askeleen jälkeen ja kääntyi kohti Tohtoria. Varjomuuri lähestyi aivan heidän takanaan. Tohtori vilkaisi taakseen ja näki tummanharmaana, kipinöivänä seinämänä lähestyvä.

”Miksi minulla on jalassani on nämä?” Tohtori huudahti ja jatkoi repi korkokenkäänsä. ”Mene. Juokse. Jätä minut!”
”En”, Kathie totesi ja samalla hetkellä varjomuuri nappasi heidät molemmat sähköiseen syleilyynsä. Muuri jatkoi eteenpäin kuljettaen Kathieta ja Tohtoria eteenpäin.

Tohtori riuhtoi ja yritti päästä irti muurista siinä onnistumatta. Hän huokaisi ja kääntyi Kathien puoleen. ”Miksi sinä jäit? Et edes pidä minusta.”
”Tämä ei liity mitenkään sinuun. On aika ottaa selvää, mihin tämä vie kaappaamansa ihmiset”, totesi Kathie.
”Kuinka niin?”
”He eivät enää koskaan palaa”
”Loistavaa, juuri sitä mitä tarvitsen”, Tohtori sanoi sarkasmia äänessään. ”Oletko hullu? Olisit voinut helposti juosta pakoon? Nyt sinä voit kuolla ja se on minun syytäni!”
”Etkö sinä kuunnellut ollenkaan? Minä tänne jäin tarkoituksella. Kuten sanoin tämä ei ole henkilökohtaista ja sinä et ole pomoni.”

Varjomuuri liikkui eteenpäin kaksikon jatkaessa kinaansa.

(Jatkuu huomenna!)